No nyt on norjan reissu tehtynä. Hieno reissu ja takaisin pitäisi tietysti päästä heti kun taas vapaa ja rahoitus kohtaavat oikeassa suhteessa.
Seatti starttasi Tampereelta yhdeksän aikaan aamulla kohti Altaa ja teltta oli kasattuna skillefjordnes nimisen niemen laelle yhden jälkeen yöllä, vaikka päivältähän tuo silti vaikutti kun näin pohjoissa oltiin.
Aamuksi olin kartalta ja netin syövereistä selvittänyt paikkaa jossa kissakalaa oli kuulemma nähty ja syvyydet kohtalaisia. Årøyan saaren ja mantereen välissä oli mukavan näköinen matalikko ja sen ympärillä taas vettä riitti vaikka muille jakaa. Paikan kohdalla sattui olemaan vielä levennys johon auton sai parkkiin joten siinä sitten kamat niskaan ja veteen. Vesi oli luonnollisesti huikean kirkasta ja aallot hieman toista luokkaa kuin Kaukajärven aavoilla. Melkein saman tien spottasin ensimmäisen kissakalan viidessä metrissä! Vaikutti aika pieneltä mutta sukelsin lähemmäksi tutkimaan tilannetta ja totesin kaverissa olevan kuitenkin ainesta päivälliseksi. Löysäsin rauhassa toisen kumin tykistä pois ja kävin keskeytämässä kaverin ruokailuhetken tarkkaan harkitulla niskalaukauksella. Pinnalle tuotuna sain todeta että kala olikin ihan hyvän kokoinen ja paino jossain 4-5 kilon paikkeilla! Niin se vain huijaa kirkas vesi ja tasainen pohja.
Kiertelin vielä paikalla ja tein sukelluksia neljästä metristä hieman päälle kymppiin mutta ruokakalat oli jo koossa ja emäntäkin vaikutti aika tylsistyneeltä joten ei muuta kun rannalle fileoimaan saalista. Sorapohjalla oli paikoittain paljon simpukoita joten varmasti ei paikan ainoa kivenpurija ollut kyseessä.
Hieman jäi vielä mietityttämään josko olisi pitänyt käydä vielä paremmin tutkimassa matalikon reunoja karikoiden toivossa mutta tälläkin kalalla saimme jo mahan täyteen ja Altan leirintäalueelle majoituttuamme lahjoitin loput suomalaiselle lapsiperheelle joka telttaili vieressämme.
Ihmeissään olivat kun eivät moisesta kalasta olleet kuulleetkaan mutta tyytyväisenä ottivat fileet vastaan.
Vesi oli muvavat 14 astetta joten 5mm puvulla pärjäsi hienosti ja yllättävän vähän veneliikennettä. Saarelta käsin olisi ollu myös mielenkiintoista käydä dyykillä.
Seuraavana aamuna starttasimme kohti Kvalsundetin siltaa, eli Hammerfestin vierustoille. Virtaus näytti kohtuulliselta ja päätin kokeilla onneani täälläkin. Kamat päälle ja sillan alle siis. Pohja oli kivikkoinen ja syveni aika jyrkästi. 10 metrin paikkeilla oli virran uurtamaaa kalliota ja sen pälle valuneita lohkareita joten oli helppo löytää väijypaikkoja kunhan vaan hieman varoi sillä pohja oli aivan täynnä merisiilejä, meritähtiä, simpukoita ja muuta mukavaa ihmeteltävää. Kalaa näkyi joka paikassa kun hetken väijyi pohjalla mutta niin olivat pieniä muutamaa kauempana näkynyttä kohtalaisen kokoista varjoa lukuunottamatta että jätin ampumatta. Hieno paikka silti vaikkakin vähän vilu alkoi jo tulemaan vajaan parin tunnin dyykin jälkeen sillä vesi oli vain 7 astetta. Kovin kauas rannasta en itsekseni uskaltautunut sillä virtaus otti kyllä pinnassa mukaansa. Rannan lähellä tosin oli helppo aina palata takaisin.
Sillan alta P-paikalta tapasimme Ruotsalaisen pariskunnan ja kävimme kahvit juomassa heidän asuntoautossaan. Äijä tiesi kertoa että nousuveden aikaan kalaa on kovastikkin mutta virtaus on todella kova. Sillan alta menevää tietä eteenpäin jatkettaessa on kuulemma iso kivi jonka päältä kehui joitakin vuosia sitten saaneensa 27 peräkkäisellä heitolla kalan ennen kuin piti pari tyhjää kelata välissä ylös..! Ruoka kokoista mutta ei mitään isompaa sillä kertaa. Sen verran oli virrassa sukeltelu syönyt mehuja miehestä että päätimme suunnata kohti Lakselviä ja jätin kiven tällä kertaa tarkistamatta.
Lakselvissä pohjassa avautui taas uusi maailma. Hiekkaa hiekkaa ja matalaa. E6 tien varrelta ennen Lakselviä katsoin paikan jossa pohja tippui jyrkästi 16 metriin ja ulompanalähelle kolmea kymppiä. Illalla ohi ajaessamme oli tämän paikan etelä puolella paikallisia virvelin kanssakin joten kai siellä kalaakin täytyisi olla? Muualla todellakin oli matalaa ja syvän kohdalla pohja tippui jyrkästi 15 metrin paikkeille. Näkyvyys oli huonompi kuin aiemmissa paikoissa mutta silti useita metrejä. Pari kolme tuntia kiertelin mutta yhtä kuollutta kampelaa ja jotain pieniä pohjakaloja lukuunottamatta en ammuttavaa löytänyt. Syvemmällä tosin törmäsi kuningasrapuihin mutta tällä kertaa tyydyin vain tutkailemaan niiden touhuilua koska en ollut saalispussia mukaan ottanut (no eipä sinne kyllä montaa olisi tunkenutkaan..
) ja letkuun tuollaista olisi ollut hieman hankala pujottaa.. Kampasimpukoita oli myös jonkin verran siellä täällä. Jälkeenpäin mietittynä illalla ilmeiseti olisi ollut parempi aika kun muitakin näytti olevan paikallai ja ehkä parempi paikka olisi voinut olla vieressä sijaitsevat pienen Klemetskjaerin edusta joka oli hieman ulompana? Tiedä sitten.
Suomen puolella sukeltaminen jäikin sitten vähemmälle sukulaissuhteita hoitaessa ja paremman puoliskon mielihaluja vuorostaan toteuttaessa.
Yhden Reissun tein Inarin järvellä hyljevuonon edustalla sijaitsevan kivikon paikkeilla mutta ukkosen jälkeen täysin tyyni järvi oli tehnyt kalat todella varovaisiksi. Muutamia harjuksia pääsin näkemään mutta silloinkin pohja ajat olivat jo kahta minuuttia ja meikäläisen kunnolla niitä ei kovin tiheään tehdä. Mutta silti yksi hienoimmista kokemuksista lipua peilityynellä pinnalla täydellisessä erämaan hiljaisuudessa ja sukeltaa pohjaan kivien väliin katselemaan harjuksen sulavaa uintia kirkkaassa vedessä. Tästä johtuen kai sukelluksetkin olivat todella rentoja ja rauhallisia. Sen päälle saunomista mökillä, grillaamista hyvässä seurassa ja aamuyöstä unten maille.
Kaiken kaikkiaan hieno reissu ja takaisinhan on päästävä! Hieman täytyy paremmin tutustua noihin vuorovesien liikkeisiin seuraava reissu voisi olla vaikkapa juuri lofooteille. Kuitenkin näiden paikkojen jälkeen on hippusen verran alitajuntaan taas kertynyt kokemusta erilaisista kalastuspaikoista ja kalojen käytöksestä joten seuraavan kerran vastaavassa paikassa ollessani on jo vähän ajatusta mihin suuntaan ei ainakaan kannata lähteä ja aavistus siitä minkälaisen pohjanmuodon kohdalta voisi alkaa fisuja etsimään ja ehkä taas oppia jotain uutta.