Juha Siitosen matkapaivakirja 2. kispaiva ja palkintojenjako

Moderator: Maza

User avatar
Maza
Posts: 3120
Joined: 4.11.2004 0:43:32
Location: Uusikaupunki, Finland

Juha Siitosen matkapaivakirja 2. kispaiva ja palkintojenjako

Postby Maza » 19.9.2010 21:01:04

Balkan...Balkan.

Veneeni kapteenilla oli ikaa about viisi vuotta enemman kuin minulla, mutta han naytti 20 vuotta vanhemmalta. Mies kertoi olleensa aikoinaan kova sukelluskalastaja (35-40m dyykkeja, 3min, normalment) Sitten han joutui sotaan ja rintamalta palattuaan alkoi nauttia alkoholista. Ei ole liioiteltua vaittaa, etta alkoholi saavutti nopeasti pysyvan jalansijan hanen elamassaan. Tarinan opetus: 1. Yrita valttaa kanssaihmisten tappamista, jos mahdollista.
2. Jos tama ei onnistu, niin sen sijaan etta laakitsisit traumojasi alkoholilla, pyri eheyttamaan kuolematon sielusi joillain muulla menetelmalla.

Pete oli avustajanani ja toimi myos venekuskina. Jarjestely sopi mainiosti kapteenille, joka keskittyi kisan viideksi tunniksi vetamaan rookia, viinaa ja kaljaa veneen laidalla. Keli oli todella kova ja tuulen suunta vaihteli skitsosti etelasta pohjoiseen. Pomppuisen menomatkan jalkeen lahtopaikan perushardelli ja veneet matkaan. Kaikki painaa kaasun pohjaan ja siina vaiheessa kun 60 venetta syoksyy matkaan moottori ulvoen haipyy viimeinenkin kala kisaalkueelta. Taktiikkani oli saalistaa uivaa kalaa ensin pari tuntia matalikkoilla, menna sitten esimaan ankeriasta koloista ja lopuksi yritta rannasta lisoja. Realistisena tavoitteena saada yksi kala. Aloitin lahtopaikan lahistolla olevalta matalikolta johon jai alkuhardellin jalkeen vain kolme venetta meidan lisaksi. Pete pudotti minut tasan 13m kohdalle, mika on syvyys jossa meidan kaikki dento ja dentex havainnot on tulleet. Pikkukalaa oli paikalla paljon (sita kirkasta silppua) ja muutenkin hyva meininki. Dyykki lahtio toisesta dyykista kulkemaan mallikkaasti ja parin seuraavan jalkeen sain jo nakohavainnon dentosta. Teoriassa olisi voinut yrittaa ampua, mutta matkaa oli aikas paljon ja tama kirkas vesi hamaa meita itameren kasvatteja. Pumppasin paikalla tunnin melkoisessa mainingissa (veneet olivat horppineet vetta etc..) mutta enempaa ei saalista nakynyt. Pete poimi minut kyytiin ja lahti viemaan 14m matalikolle jonka olimme paikallistaneet kartasta. Minulla oli rauhallinen olo kun ei tarvinnut keskittya kaikuihin eika mihinkaan muuhun kuin sukeltamiseen. Pienen hakemisen jalkeen Pete paikallisti tarkasti matalikon reunan ja pudotti minut 18m spottiin. Hyva meiniki tassakin mutta tunnin pumppaamisen jalkeen ei edes nakohavaintoa. Takas veneeseen ja sokka kohti pikkusaarta jonka vieressa jyrkka pudotus ja hylky. Paikalla oli jo aikas paljon porukkaa ja tulin siihen samaan aikaan Tahitin kaverin kanssa. Mentiin veteen vierekkain ja alettiin kalastaa. Jatka vetas heti pinnasta 3,5kg leerfishin, ja kuittasi samalla suurimman kalan palkinnon (jos se olis uinut pari metria eri paikasta...) Sitten alkoi sellainen hardelli ettei mitaan rajaa. Joihinkin naihin kepteeneihin verrattuna omani oli raittiuden perikuva, ja kun potkuri oli porrannyt pari kertaa paan vieresta Pete katsoi parhaaksi tulla hakemaan miehen vedesta.

Minulla oli spotti katsottuna Unijen saaren pohjoispaasta, mutta keli oli siina vaiheessa niin kova, etta sinne ei Peten arvion mukaan voinut plaanissa ajaa. Tai olisi voinut, mutta hinta olisi ollut liian kova.

Nopea tilannearvio ja paatos menna jahtaamaan lisoja valkoiseen rantaveteen. Jos kuvittelee menevansa pesukoneeseen kesken ohjelman saa hyvan kuvan siita mita rantatyrskyissa kalastaminen taalla on. Vedin perus siikavaijjya ihan rannassa, kiilaten itseni pohjan koloihin. Ei aikaakaan kun palkittiin. Lisaparvi ui kohti, pidan hermoini kurissa, isoin kala on varmasti yli kiloinen ja tulee rohkeimmin. Tahtaan rauhassa, matkaa enaa metri, BANG ja ohi. Se kala olisi pitanyt hoitaa.
OK, yrita tahdata pesukoneessa, mutta silti. Vedan tunnin rantatyrskyssa ilman uusia havaintoja. Vinkkaan Peten paikalle ja pyydan lyhyen kolopyssyn (seiskafemma etela-afrikkanuolella) seka lampun. Pete ojentaa kamat ja jatkan harppuunan vaihdon jalkeen seinaman vieressa ankerista. Pudottelen dyykkeja 20-22m syvyyteen, mutta en paase syvemmalle. Paivan rasitus alkaa tuntua. Koloissa ei nay kalaa ja tunnin jalkeen syva dyykki alkaa riittaa. Ylos vedesta ja paikan vaihto hieman pohjoiseen, jossa yritan viela hieman kolokalaa matalammalta. Kolot ovat tyhjat. Kun kisaa on jaljella enaa 15 minuuttia vaihdan pitkaan pyssyyn ja takas rantakuohuihin kun tuli paikasta niin hyva fiilis. Mylly on hieman tyyntynyt, mutta meno on silti melkoista. Tyrskyt hakkaavat kiviin, merisiilit pistavat ja kuplat sokaisevat. Sitten se tapahtuu. Jumalauta! Isoja lisoja ui ihan pinnassa ja jaavat pyorimaan kohdalleni. Tahtays suurimpaan vonkaleeseen ja laukaus.

OK, lukija on tottunut Hollywoodin perinteiseen draamaan, jossa sankarin luonnetta koetellaan ensin monin tavoin. Useiden takaiskujen jalkeen hanen peraanantamattomuutensa kuitenkin palkitaan ja sankarin lopulta onnistuu kuin onnistuukin saavuttaa tavoitteensa.

Tama ei ole hollywooddraamaa. Tama on elamaa. Sita elamaa, jossa havitaan huoltajuuskiistat oikeudessa ja mietitaan etta mita nyt. Elamaa, jossa olet oman itsesi vanki ja kavelet seinaan kerta toisensa jalkeen kuin epakuntoon mennyt robotti. Katsot aamulla peillin ja takas tuijottaa muukalainen, jota et koskaan opi tuntemaan. Pakopaikkaa ei ole, ja rinkiin on noustava takaisin aina uudestaan.

Bang, kling. Nuoli osuu kiveen ja vaantyy kayttokelvottomaksi. Huikkaus Petelle, varaharppuuna veteen, aikaa viisi minuuttia, pari dyykkia ja kapteeni nayttaa kilpailu ohi-merkin.

Veneessa paallimmainen tunnen ei ole pettymys, mika on sinansa yllattavaa. Pomppuisen paluuajon jalkeen satamassa on taysi karnevaali paalla. Hataraketteja, savupommeja, hurraavia kansanjoukkoja. Kroatian oma poika oli vetanyt raavittoman setin ja kapteenit olivat tietenkin tiedottaneet asiasta kannykoilla. Jokaisen kilpailijan vene ajaa vuorollaan sataman pohjukassa olevaan parkkiin, jossa kalapiikit panaan televisiokameroiden kuvatessa ja torilla seisovan kansanjoukon tarkkaillessa kunkin maan laatikkoon. Tama symboolinen ele koskee siis jokaista kilpailijaa, myos niita jotka eivat saaneet kalaa. Vastaus on kylla. Kylla se kirpaisi, mutta joka leikkin ryhtyy...

Kimi oli saanut yhden kalan, mika yhdessa kahden edellisen paivan ankeriaan kanssa on kasittamattoman kova suoritus. Punnitus oli kylan urheiluhallissa ja metelia riitti. (Tasta mulla videofootagea joka tulee FB:hen kunhan paasen ensin kotiin) Hienot juhlat.

Kilpaileminen saa osaltani riittaa joksikin aikaan. Keskityn jatkossa perheeseeni ja pyrin selvittamaan mita haluan elamalta. Se on minulle 37 vuoden iassa yha taysi arvoitus.

Juha

Return to “World Championships 2010 - Croatia”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 11 guests