No joo, faktaa pöytään.
Pitää itsellekin terävöittää näitä juttuja.
Kuten Nordblad mainitsi äsken uusitussa vapaasukellusjutussa: laji on 80% henkinen. Tämä siis tarkoittaa, että sukelluskunto ei yksin päätä onnistuuko sukellus vai ei. Jos hermoilet tai jännität voi helppokin sukelus mennä pieleen.
Tämä ei ole pelottelua eikä dramatisointia vaan fysiologista faktaa.
Shallow Water Blackout (SWB) on pintaantulon yhteydessä tapahtuva tajunnan menetys, joka johtuu hapen puutteesta. Syy miksi se tapahtuu on seuraava: pohjassa keuhkot ovat painuneet parin litran kokoisiksi ja siten hapen määrä per keuhkossa oleva ilmatilavuus on suuri (hapen osapaine korkea). Kun happea kuluu pohjassa kikkailtaessa osapaine muuttuu, muttei kovin nopeasti. Kun taas palaat pintaan ja ilmatila laajenee hyvin nopeasti takaisin siihen 5-6l tilavuuteen hapen määrä per ilmatlavuus tippuu huimasti. Kun happen määrä per ilmalitra keuhkoissa on pienempi kuin hapen määrä per verilitra, tapahtuu karmeaa fysiikkaa...heppi kulkee verestä keuhkoihin, eikä päin vastoin. Tästä seuraa nopea tajunnanmenetys.
Jos tajunnanmenetys tapahtuu pinnan lähellä ja olosuteet ovat otolliset, kuten esim. vapaasukeltaessa narua pitkin, voi kaveri auttaa ja mitään henkeä uhkaavaa ei toivottavasti tapahdu. Jos taas ollaan sameissa vesissä eikä pinta porukkaa ole tai se ei ole hereillä tajunnanmenetys johtaa kuolemaan. Olen itse kokenut SWBn vapaasukeltaessa kunnollisen turvaorganisaation hellässä huomassa. Se tapahtuu niin perhanan nopeasti, ettei siinä kerkeä edes kunnolla hätääntymään.
SWBstä johtuen on tärkeää olla painotettu niin, että nousemme pintaan 10 metristä ja, että siellä pinnassa odottaa vähinitään yksi kaveri, joka (HUOM!!!) tietää mitä hänen pitää thedä tajuttomalle sukeltajalle. Se on: varmistaa, etteivät tajuttoman ilmatiet (suu ja nenä) pääse enää veteen, poistaa maski, puhaltaa naamaan ja puhutella rauhassa. Painovyön (huom: tajutoman painovyö, ei omaa) voi myös pudottaa jos se helpottaa pinnassa pysymistä (ei pitäisi tarvita, jos painotus on yllämainittu). tämä opetetaan vapaasukelluskurseilla.
Periaate sukelluskalastuksessa on se, että jos tulee SWB tulee myös kuolema, joten sitä pitää välttää äärimmäisyyksiin asti. Jos me voimme lisätä turvallisuutta kavereiden ja painotusten avulla me myös teemme niin!
Nyt tähän turska keissiin: vesi on kylmää, pohjalla on miltei täysin pimeää ja kivien alle kurkkiminen on jännää. Nämä kaikki asiat monenkertaistavat hapenkulutuksen, sillä ne lisäävät jännitystä. Tämä on täysin väärä ympärstö todistaa yhtään mitään. Nöyryys ja tunteiden sekä tuntemusten seuraaminen on keskeistä.
Se ei ole helppoa.
Sukellus, jolla ammuin turskaa oli helppo, en jännittänyt juurikaan ennenkuin näi turskan ja siinä tapahtumat meni niin nopeasti että olin jo 1:04 kohdalla pinnassa. Toinen sukellus, jolla hain turren kiven alta oli sitten paljon tiukempi, vaikka se kesti vain 50 sek ja lepoa oli ollut 3:30. En siis ollut läheskään rento, en läheskään, ja siksi siihen asti helpohko asia muuttuikin hetkessä tiukaksi. Jos olisin ollut rento sekin olisi ollut helppo dyykki. Eli, vapaasukelluksessa, ja etenkin sukeluskalastuksessa mikään ei ole vakio, vaan tilanne muuttuu koko ajan. Meillä on pakko olla tietoa ja ymmärrystä, jotta voimme kalastaa näin HC olosuhteissa.
Kuten sanoin, tämä ei ole pelottelua tai pätemistä, vaan oma näkemyskeni faktasta. Menkää kurseille, treenatkaa hallissa ja ennen kaikkea, kokeilkaa syvyyssukellusta vapaasukelluspiireissä ja vapaasukellusturvallisuusorganisaation (wau mikä sana) halauksessa. Muistakaa myös, että 3 minuutin sukelluskyky altaan pohjassa murenee sekunteihin kylmässä syvässä meressä.
Ja tässä helvetin hyvä pointti:
https://www.facebook.com/photo.php?v=47 ... =2&theater
Pysykää hengissä!
-Kimi
Ja video.
Pohjassa ei tuu varotusta ilman loppumisesta, mutta matka ylös on yllättävän pitkä. Alle minuutin dyykkejä kaikki ja olin aika finaalissa päivän päätteeks.
