Paljonko voi aloittelija harjoitella apneaa päivässä? Tuskalla sain tänään pidettyä hengitystäni hieman yli 1,5 minuuttia. Kalaan tekisi mieli, mutta tuollaisilla static-ajoilla tuskin kaloja pahemmin väijytään...
Löysin netistä static apnea-taulukoita, kokeilin niitä ja vaikutti ihan OK:lta. 8 hengenpidätystä taukoineen, sessio kesti nyt alkuun 17 minuuttia. Montako tuollaista settiä voi päivässä tehdä? Olen ymmärtänyt että parin harjoittelupäivän jälkeen kannattaa pitää vapaapäivän?
Apnea-harjoittelu noviisille
Moderator: Maza
Moi,
Vähän riippuu miehestä miten käy, mutta ei vedessä oleminen sinänsä apneaa lyhennä. Sen sijaan liikkuminen ja muu peuhaaminen voivat verottaa kalastaessa.
Mutta kyllä Sale on aika oikeassa, harvoin on yli minuutin sukelluksesta juurikaan hyötyä meidän vesissä. Ehkä ne Siika ja Taimen ei muutenkaan ole ne kalat mihin ekana kannattaa keskittyä ja niiden löytämisessä apnea on ihan sivuseikka muuhun kokemukseen nähden. Sohvalla staticin treenaaminen taas sinänsä ei juurikaan nosta sukelluskuntoa vedessä, vaan enemmän se on sitä rentoutumista ja kehon ja välineiden hallintaa niissä olosuhteissa.
Nimimerkillä Static-enkka 8:15 ja koskaan en ole siikaa tai taimenta livenä nähnyt Wink
Mutta jos nyt jotain ohjeitakin, niin semmonen 3 kertaa viikossa on varmaan static-treeneissä jo semmonen määrä että enempi alkaa lipsua helposti ylikunnon puolelle. Vähempikin riittää.
Hartaastin pyydän vaan ottamaan huomioon että static-tuloksen tuplaaminen ei tarkoita avovesisukelluskunnon tuplaamista - näillä asioilla on lopulta kovin vähän tekemistä toistensa kanssa.
Pyydän myös lukemaan tämän ennen vapaasukellusharjoittelun aloittamista:
http://www.freedivingfinland.net/index. ... &Itemid=34
Vähän riippuu miehestä miten käy, mutta ei vedessä oleminen sinänsä apneaa lyhennä. Sen sijaan liikkuminen ja muu peuhaaminen voivat verottaa kalastaessa.
Mutta kyllä Sale on aika oikeassa, harvoin on yli minuutin sukelluksesta juurikaan hyötyä meidän vesissä. Ehkä ne Siika ja Taimen ei muutenkaan ole ne kalat mihin ekana kannattaa keskittyä ja niiden löytämisessä apnea on ihan sivuseikka muuhun kokemukseen nähden. Sohvalla staticin treenaaminen taas sinänsä ei juurikaan nosta sukelluskuntoa vedessä, vaan enemmän se on sitä rentoutumista ja kehon ja välineiden hallintaa niissä olosuhteissa.
Nimimerkillä Static-enkka 8:15 ja koskaan en ole siikaa tai taimenta livenä nähnyt Wink
Mutta jos nyt jotain ohjeitakin, niin semmonen 3 kertaa viikossa on varmaan static-treeneissä jo semmonen määrä että enempi alkaa lipsua helposti ylikunnon puolelle. Vähempikin riittää.
Hartaastin pyydän vaan ottamaan huomioon että static-tuloksen tuplaaminen ei tarkoita avovesisukelluskunnon tuplaamista - näillä asioilla on lopulta kovin vähän tekemistä toistensa kanssa.
Pyydän myös lukemaan tämän ennen vapaasukellusharjoittelun aloittamista:
http://www.freedivingfinland.net/index. ... &Itemid=34
Joo tuttu artikkeli oli, kiitos vaan varoituksesta. On tuo SWB sellainen asia joka hieman ihmetyttää ja samalla huolestuttaa. Olen muksusta asti sukeltanut ja pidätellyt henkeäni ilman minkäänlaista huolta. Etelänreissuilla 10-15-vuotiaana 100m rantaasta 4-7m syvyyteen etsimään meritähtiä. Ei huolen häivää... jos olisi vuonna 1980 tiennyt moisesta... (:
Olisiko kuitenkin niin, että SWB voi tulla vain jos pinnistää ja rääkkää itseään limiteille, ennätyksiä hakien? Tyyliin tuossa 5kg meritaimen lähestyy, ei vielä tarpeeksi lähellä, lähestyy, pakko jaksaa, pinnistää, vitsi se on iso, vielä jaksaa, vielä pari sekuntia, ihan kohta...
Vaikea uskoa, että SWB voisi hiipua täysin varoittamatta, jos tekee helppoja 30-60sek fiilistelysukelluksia, rääkkäämättä itseään liikaa? Pintaan heti kuin palleanykäisyt alkaa, vai missä se raja menee?
Olisiko kuitenkin niin, että SWB voi tulla vain jos pinnistää ja rääkkää itseään limiteille, ennätyksiä hakien? Tyyliin tuossa 5kg meritaimen lähestyy, ei vielä tarpeeksi lähellä, lähestyy, pakko jaksaa, pinnistää, vitsi se on iso, vielä jaksaa, vielä pari sekuntia, ihan kohta...
Vaikea uskoa, että SWB voisi hiipua täysin varoittamatta, jos tekee helppoja 30-60sek fiilistelysukelluksia, rääkkäämättä itseään liikaa? Pintaan heti kuin palleanykäisyt alkaa, vai missä se raja menee?
No sehän siinä niin pirullista onkin että mitään turvallista "rajaa" ei voi määrittää. Paras olisi että aina on aktiivinen parivalvonta.
Tietysti kaikessa aktiviteetissa on riskinsä ja jossakin kohtaa menee raja missä terve itsesuojelu ja hysteerisyys kohtaavat, ja on hyvin henkilökohtaista missä tuo raja menee. Kukin punnitsee mielessään itse riskit ja höydyt ja tekee valintansa sen mukaan. En siis ala vetämään kenenkään puolesta tuota rajaa, enkä voi ketään pakottaa käyttämään turvavyötä tai pyöräilykypärää.
Mutta riskeistä voin kertoa, että SWB voi iskeä todellakin täysin varoittamatta. Erityisen vaarallisia ovat keskisyvät sukellukset joissa on epämääräisen mittainen pohja-aika. Petollisen ilmiöstä tekee juuri se, että kaasujen osapaineet keuhkoissa ovat syvyyden takia koholla, joten esim. 10 metrissä hengailessa voi tuntua että ei vielä ollenkaan "purista", mutta todellisuudessa on jo myöhäistä. Eli 10 metrin nousun aikana pintaan hapen osapaine puolittuu. Ts. jos se on pohjalla 0.2 (mikä vastaa pinnalla sisäänhengitystä), niin pinnassa se on jo 0.1, mikä on hyvin lähellä tajuttomuuden rajaa. Tunteeko ihminen happivaroituksia 0.2 bar hapen osapaineella?
Jos kuitenkin asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, niin kyllähän kalastajat usein liikkuvat yksin. Jos näin tekee niin sukellukset täytyy vain kertakaikkiaan pitää äärimmäisen konservatiivisina, pitää huolta palautumisesta, nesteestä ja ravinnosta ja kuulostella vointiaan.
Semmosta ideaa olen joskus kehitellyt että esim. poijussa olisi ajastimella varustettu hälytin. Kun lähdet sukeltamaan lähte timeri käyntiin ja jos et vaikkapa 2 minuutin päästä paina nappia, se alkaa huutamaan kuin pieni pitäjä. Tämäkin tosin vaatisi että vähintään samoilla vesillä ollaan kaverin kanssa.
Tietysti kaikessa aktiviteetissa on riskinsä ja jossakin kohtaa menee raja missä terve itsesuojelu ja hysteerisyys kohtaavat, ja on hyvin henkilökohtaista missä tuo raja menee. Kukin punnitsee mielessään itse riskit ja höydyt ja tekee valintansa sen mukaan. En siis ala vetämään kenenkään puolesta tuota rajaa, enkä voi ketään pakottaa käyttämään turvavyötä tai pyöräilykypärää.
Mutta riskeistä voin kertoa, että SWB voi iskeä todellakin täysin varoittamatta. Erityisen vaarallisia ovat keskisyvät sukellukset joissa on epämääräisen mittainen pohja-aika. Petollisen ilmiöstä tekee juuri se, että kaasujen osapaineet keuhkoissa ovat syvyyden takia koholla, joten esim. 10 metrissä hengailessa voi tuntua että ei vielä ollenkaan "purista", mutta todellisuudessa on jo myöhäistä. Eli 10 metrin nousun aikana pintaan hapen osapaine puolittuu. Ts. jos se on pohjalla 0.2 (mikä vastaa pinnalla sisäänhengitystä), niin pinnassa se on jo 0.1, mikä on hyvin lähellä tajuttomuuden rajaa. Tunteeko ihminen happivaroituksia 0.2 bar hapen osapaineella?
Jos kuitenkin asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, niin kyllähän kalastajat usein liikkuvat yksin. Jos näin tekee niin sukellukset täytyy vain kertakaikkiaan pitää äärimmäisen konservatiivisina, pitää huolta palautumisesta, nesteestä ja ravinnosta ja kuulostella vointiaan.
Semmosta ideaa olen joskus kehitellyt että esim. poijussa olisi ajastimella varustettu hälytin. Kun lähdet sukeltamaan lähte timeri käyntiin ja jos et vaikkapa 2 minuutin päästä paina nappia, se alkaa huutamaan kuin pieni pitäjä. Tämäkin tosin vaatisi että vähintään samoilla vesillä ollaan kaverin kanssa.
jome wrote:Semmosta ideaa olen joskus kehitellyt että esim. poijussa olisi ajastimella varustettu hälytin. Kun lähdet sukeltamaan lähte timeri käyntiin ja jos et vaikkapa 2 minuutin päästä paina nappia, se alkaa huutamaan kuin pieni pitäjä. Tämäkin tosin vaatisi että vähintään samoilla vesillä ollaan kaverin kanssa.
Mie joskus pohdiskelin vähän vastaavaa, mutta yksinsukeltavalle. Ts. liivi, jossa olisi mekanismi jolla sen saa automaattisesti täytettyä. Mekanismissa sitten säätömahdollisuus, jolla saadaan ajastettua täytön laukeaminen sukeltajalle sopivaksi. Mekanismi osaisi sitten mitata syvyyttä ja jos ollaan vielä veden alla ajastinajan päätyttyä liivi täytetään, jolloin sukeltaja nousisi pintaan.
Todennäköisesti tämmöisen toteuttaminen on melkein mahdotonta, mutta yksinsukeltavalle tuommoinen olisi kyllä jonkinmoinen henkivakuutus.
Tähän treeniin vielä palatakseni. Kaikkein parhaiten saat treenattua tuota apneakuntoa sillä, että menet hallille jonkun osaavan vapaasukeltajan kanssa. Asia on nimittäin niin, että hyvinkin pienillä jutuilla saat helposti parannettua niin staattista kuin dynaamistakin kuntoa. Lisäksi keväällä on kivempi polskahtaa avoveteen, kun kunto on hiottu huippuunsa hallissa jo valmiiksi.
Esimerkkinä käytettäköön itseäni. Tammikuussa kun aloittelin hallitreeniä ilman räpylöitä 25 metriä tuotti tuskaa. Pienillä vinkeillä ja vähällä treenillä tulos parani nopeasti viidenkympin korville ja tällä hetkellä rankingissa tulos on tasan 80 metriä. Räpylöiden kanssa metrien saaminen on vielä tuskallista, mutta tekniikka paranee kokoajan.
Miten tähän on päästy? 1. Säännöllisellä treenillä. 2. Hyvillä vinkeillä muilta, kokeemmilta sukeltajilta. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin tälläkin foorumilla monesti mainostettu rentous. Kun ymmärtää ja osaa rentouttaa itsensä sukelluksen aikana, kaikki on helpompaa ja mukavampaa.
Väittäisin myös, että säännöllinen harjoittelu tuo mukanaan myös asteen turvallisuutta. Täysin riskitöntä sukeltaminen ei ole koskaan ja siksi sukelluspari olisi aina hyvä olla, mutta harjoittelun kautta saat kuvan omista rajoistasi ja kyvyistäsi. Kun tunnet rajasi, osaat sukeltaa niiden mukaan.
Esimerkkinä käytettäköön itseäni. Tammikuussa kun aloittelin hallitreeniä ilman räpylöitä 25 metriä tuotti tuskaa. Pienillä vinkeillä ja vähällä treenillä tulos parani nopeasti viidenkympin korville ja tällä hetkellä rankingissa tulos on tasan 80 metriä. Räpylöiden kanssa metrien saaminen on vielä tuskallista, mutta tekniikka paranee kokoajan.
Miten tähän on päästy? 1. Säännöllisellä treenillä. 2. Hyvillä vinkeillä muilta, kokeemmilta sukeltajilta. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin tälläkin foorumilla monesti mainostettu rentous. Kun ymmärtää ja osaa rentouttaa itsensä sukelluksen aikana, kaikki on helpompaa ja mukavampaa.
Väittäisin myös, että säännöllinen harjoittelu tuo mukanaan myös asteen turvallisuutta. Täysin riskitöntä sukeltaminen ei ole koskaan ja siksi sukelluspari olisi aina hyvä olla, mutta harjoittelun kautta saat kuvan omista rajoistasi ja kyvyistäsi. Kun tunnet rajasi, osaat sukeltaa niiden mukaan.
Who is online
Users browsing this forum: No registered users and 94 guests